Miksi katson, että tyhjä joukko ei ole ei-mitään?
Miksi katson, että tyhjä joukko ei ole ei-mitään?
Kirjoitin tässä taannoin aiheesta tarvitaanko uusi ”joukko” –
tyhjää joukkoakin tyhjempi joukko. Mitä siis tarkoitin?
Perustan ajatukseni vanhaan filosofiaani: Tyhjyyden voi luoda. Seikkaa ei-mitään ei
voi luoda; siitä luominen alkaa.
Kiikussa istuvien ihmisten joukko on tyhjä
Tarkastellaan pientä joukkoa: J = {Ø, 1, 2}. Kun tästä joukosta
poistetaan alkiot 1 ja 2, jäljellä on tyhjä joukko (tyhjä joukko on jokaisen ei-tyhjän
joukon osajoukko). Tässä olemme luoneet tyhjyyden, poiston jälkeen J = { Ø }.
Ajattelen siis seikan ei-mitään
olevan jotain, johon ei päädytä millään joukko-opillisella vähentämisellä (tai
leikkauksella). Se on ennen tyhjää joukkoa. Se ei voi esiintyä minkään joukko-opin
kontekstin olevaisen -- ei edes tyhjän joukon -- kanssa yhtä aikaa näiden olevaisessa kontekstissa.
Kun mitä hyvänsä on olemassa, vaikka sitten vain tyhjyys, ei
ei-mitään voi olla osa tätä, koska se oli ennen olevaista; jos olevaista ei ole
ollenkaan, on tila ei-mitään.
Tilan (vai onko se tila?) ei-mitään
ominaisuuksia:
- ennen olevaista
- sitä ei voi luoda
- siihen ei voi päätyä
- se on luomisen "alkutila" ikään kuin ennen aikaa ja ennen mitään/jotain
Aihetta vähemmän tai enemmän sivuavia kirjoituksia tässä blogissa (kaksi ylintä ovat omintakeista huumoriani):