Miksi katson, että tyhjä joukko ei ole ei-mitään?

Miksi katson, että tyhjä joukko ei ole ei-mitään?

Kirjoitin tässä taannoin aiheesta tarvitaanko uusi ”joukko” – tyhjää joukkoakin tyhjempi joukko. Mitä siis tarkoitin?

Perustan ajatukseni vanhaan filosofiaani: Tyhjyyden voi luoda. Seikkaa ei-mitään ei voi luoda; siitä luominen alkaa.

Kiikussa istuvien ihmisten joukko on tyhjä

Tarkastellaan pientä joukkoa: J = {Ø, 1, 2}. Kun tästä joukosta poistetaan alkiot 1 ja 2, jäljellä on tyhjä joukko (tyhjä joukko on jokaisen ei-tyhjän joukon osajoukko). Tässä olemme luoneet tyhjyyden, poiston jälkeen J = { Ø }.

Ajattelen siis seikan ei-mitään olevan jotain, johon ei päädytä millään joukko-opillisella vähentämisellä (tai leikkauksella). Se on ennen tyhjää joukkoa. Se ei voi esiintyä minkään joukko-opin kontekstin olevaisen -- ei edes tyhjän joukon -- kanssa yhtä aikaa näiden olevaisessa kontekstissa.

Kun mitä hyvänsä on olemassa, vaikka sitten vain tyhjyys, ei ei-mitään voi olla osa tätä, koska se oli ennen olevaista; jos olevaista ei ole ollenkaan, on tila ei-mitään.

Tilan (vai onko se tila?) ei-mitään ominaisuuksia:
  • ennen olevaista
  • sitä ei voi luoda
  • siihen ei voi päätyä
  • se on luomisen "alkutila" ikään kuin ennen aikaa ja ennen mitään/jotain
Aihetta vähemmän tai enemmän sivuavia kirjoituksia tässä blogissa (kaksi ylintä ovat omintakeista huumoriani):