Filosofis-arkisesti matemaattisesta aihepiiristä

Ei mitään, tyhjyys ja luominen -- ajatus vain Päivitetty 16.2.2018 'Ei mitään' ”on olemassa” ennen olemassaoloa. Tyhjyyden voi luoda; seikkaa 'ei mitään' ei voi luoda; sen pohjalta luodaan. Kun luominen alkaa 'ei mistään', tuloksena voi olla mahdollisimman puhdasta; erityisesti tuloksena ei pitäisi olla mitään pahaa. Kuulostan varmaan aika "peikolta", mutta matemaattis-filosofisesti "paha" tarkoittaisi sinänsä järkevältä näyttävää, mutta kuitenkin virheellistä; jos matematiikan luominen on alkanut muusta kuin ei mistään , tuloksena voi olla "kummallista", vaikka sitä pidettäisiin virheettömänä. Image courtesy of dan at FreeDigitalPhotos.net Nuorena, noin 22-vuotiaana, haaveilin kirjan kirjoittamista aiheesta 'ei mitään'. Inspiraatio syntyi matematiikan pohjalta; käsite epsilon sekä kokemus nähdä raja-arvon käsitteessä suurta filosofista syvyyttä synnyttivät ensimmäiset ajatukset 'ei mistään'

Päivitetty 17.3.2018 Mitä yhteistä on nollalla ja ykkösellä? Tässä kirjoituksessa olen hapuillut ensi kertaa lähestyen "semanttista nollaa"... Vanha päivitys lopussa valaisee asiaa lisää. Lainausmerkkejä on käytetty epävarmuuden- ja määräisyyden vuoksi. Edellinen postaukseni oli tyypillisen epämääräinen – liian arkinen... Kysymys on tästä: a + 0 = a. Mitä a :han on nyt listätty? Voidaanko sanoa, että ei mitään? Kyllä, toisaalta jossain mielessä ”absoluuttisesti” siinä taitaisi olla jokin filosofinen ongelma. Ks. edellinen postaus. Vertaillaanpa seuraavia tuloksia: 1 * a = a 0 + a = a Tässä nyt nollalla ja ykkösellä on sama rooli: Ne ovat neutraalialkioita. Ykkönen ei edusta tyhjyyttä tai ei ole mielenkiintoinen ”ei mitään”. Silti kertolaskutoimenpiteessä se ei muuta laskun arvoa. Ykkösen tapauksessa tämä on intuitiivisesti itsestäänselvää; semanttisesti ottaen kyse on kutakuinkin siitä, että jokin ”kertaantuu yhden kerran”, jolloin näin ollen